Summa summarum

Kootaampa sitten hieman yhteen mitä vuonna 2012 tapahtuikaan ja miltä vuosi 2013 meidän osalta näyttää. 

 

Kaiken kaikkiaan vuosi sujunut varsin mallikkaasti, vaikka agilityn suhteen menestys painoittui alkukevääseen, jolloin nousimme 2 luokkaan. Keväällä pääsimme kuitenkin myös yhteen Pirkanmaan alueellisista valmennusryhmistä ja syksyllä myös Tamskin omaan valmennusryhmään. Molemmista  valmennusryhmistä ja ProCanisen treeneistä, joissa myös ollaan käyty, ollaan kyllä saanut hirveästi oppia ja paljon ollaan menty eteenpäin, vaikka syksyn tulosluettelo ei ihan sitä anna ymmärtää. Irtoamis ja estehakuisuustreenien myöstä vauhtia on tullut paljon lisää, mikä tietysti on vaatinut minulta myös uudenlaisen ohjauksen opettelua ja sillä tiellä jatketaan. Täysin ilman menestystä ei syksylläkään tarvinnut olla, vaan saimme kuin saimmekin yhden voittonollan ja samalla ensimmäisen luvan 2. luokasta marraskuussa. Kevään haave kolmosiin noususta siirtyi siis nyt tälle vuodelle.

Tokorintamalla kevät vaikutti välillä tahmealta etenkin ohjaajan osalta, mutta aikani asiaa väännettyäni päätin tehdä asennemuutoksen ja keskittyä tokossa etenkin siihen, että meillä on kivaa. Paljon auttoi myös 2011 löytämäni sopivat treenikaverit, joiden seurassa pystyin itsekin ottamaan rennosti. Lopulta muutos kantoi myös hedelmään ja vihdoin elokuussa uskaltuiduin Sumun kanssa myös viralliseen kokeeseen, josta saimmekin sitten sen unelmoimani 1-tuloksen. Sen jälkeen fiilis on parantunut ennestään, joten tänä vuonna olisi tarkoitus käydä sitten siellä AVO:n kokeessa ja toivottavasti saada tämän vuoden aikana myös sieltä 1-tulos. Tokon suhteen mennään kuitenkin hiljaa hyvä tulee ja hauskuus on pääasia-asenteella, mutta toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon jäljellä, joten mikäs tässä on kiire!

Aksailun ja tokoilun lisäksi Sumun kanssa ollaan käyty aina kun ollaan ehditty (eli liian harvoin) myös hakumetsässä hakemassa vähän vaihtelua, eikä sieltä ole sen kummempia tavoitteita 2013 vuodellekaan. Toki aina jonkinlainen edistyminen on toivottavaa.

Keväällä poikkesimme myös Tampereen KV-näyttelyssä tavoitteena saada virallinen maininta siitä, että kyllä sen Sumunkin bordercollieksi tunnistaa. Ja tunnistettiinhan se, eli tuloksena H varsin todenmukaisella arvostelulla.

Toisen koirani terveysongelmien myötä olen entistä kiitollisempi siitä, että Sumu on menosta ja meiningistä huolimatta säilynyt täysin terveenä ja sitä tietenkin toivotaan myös jatkossa. Fyysisestä kunnosta yritetään pitää huolta vaihtelevalla treenauksella, lenkkeilyllä, sopivalla määrällä lepoa ja säännöllisillä fyssarikäynneillä.

 

Treenauksen lisäksi Sumun tämän vuoden suunnitelmissa on myös pentue Sumun kasvattajan Myytin kennelin nimissä, joten toivotaan sen suhteen sopivaa määrää terveitä pentuja ja muutenkin onnistunutta projektia. Juoksuja odotellaan helmikuun tienoilla, mikä onkin ihan pian!