Summa summarum

Kootaampa sitten hieman yhteen mitä vuonna 2012 tapahtuikaan ja miltä vuosi 2013 meidän osalta näyttää. 

 

Kaiken kaikkiaan vuosi sujunut varsin mallikkaasti, vaikka agilityn suhteen menestys painoittui alkukevääseen, jolloin nousimme 2 luokkaan. Keväällä pääsimme kuitenkin myös yhteen Pirkanmaan alueellisista valmennusryhmistä ja syksyllä myös Tamskin omaan valmennusryhmään. Molemmista  valmennusryhmistä ja ProCanisen treeneistä, joissa myös ollaan käyty, ollaan kyllä saanut hirveästi oppia ja paljon ollaan menty eteenpäin, vaikka syksyn tulosluettelo ei ihan sitä anna ymmärtää. Irtoamis ja estehakuisuustreenien myöstä vauhtia on tullut paljon lisää, mikä tietysti on vaatinut minulta myös uudenlaisen ohjauksen opettelua ja sillä tiellä jatketaan. Täysin ilman menestystä ei syksylläkään tarvinnut olla, vaan saimme kuin saimmekin yhden voittonollan ja samalla ensimmäisen luvan 2. luokasta marraskuussa. Kevään haave kolmosiin noususta siirtyi siis nyt tälle vuodelle.

Tokorintamalla kevät vaikutti välillä tahmealta etenkin ohjaajan osalta, mutta aikani asiaa väännettyäni päätin tehdä asennemuutoksen ja keskittyä tokossa etenkin siihen, että meillä on kivaa. Paljon auttoi myös 2011 löytämäni sopivat treenikaverit, joiden seurassa pystyin itsekin ottamaan rennosti. Lopulta muutos kantoi myös hedelmään ja vihdoin elokuussa uskaltuiduin Sumun kanssa myös viralliseen kokeeseen, josta saimmekin sitten sen unelmoimani 1-tuloksen. Sen jälkeen fiilis on parantunut ennestään, joten tänä vuonna olisi tarkoitus käydä sitten siellä AVO:n kokeessa ja toivottavasti saada tämän vuoden aikana myös sieltä 1-tulos. Tokon suhteen mennään kuitenkin hiljaa hyvä tulee ja hauskuus on pääasia-asenteella, mutta toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä paljon jäljellä, joten mikäs tässä on kiire!

Aksailun ja tokoilun lisäksi Sumun kanssa ollaan käyty aina kun ollaan ehditty (eli liian harvoin) myös hakumetsässä hakemassa vähän vaihtelua, eikä sieltä ole sen kummempia tavoitteita 2013 vuodellekaan. Toki aina jonkinlainen edistyminen on toivottavaa.

Keväällä poikkesimme myös Tampereen KV-näyttelyssä tavoitteena saada virallinen maininta siitä, että kyllä sen Sumunkin bordercollieksi tunnistaa. Ja tunnistettiinhan se, eli tuloksena H varsin todenmukaisella arvostelulla.

Toisen koirani terveysongelmien myötä olen entistä kiitollisempi siitä, että Sumu on menosta ja meiningistä huolimatta säilynyt täysin terveenä ja sitä tietenkin toivotaan myös jatkossa. Fyysisestä kunnosta yritetään pitää huolta vaihtelevalla treenauksella, lenkkeilyllä, sopivalla määrällä lepoa ja säännöllisillä fyssarikäynneillä.

 

Treenauksen lisäksi Sumun tämän vuoden suunnitelmissa on myös pentue Sumun kasvattajan Myytin kennelin nimissä, joten toivotaan sen suhteen sopivaa määrää terveitä pentuja ja muutenkin onnistunutta projektia. Juoksuja odotellaan helmikuun tienoilla, mikä onkin ihan pian!

Treenikuvia

Hakumetsästä:

Agiliitoa:

Viime viikonlopun kisavideo.

Rääkkitreeni ja 1. LUVA 2-luokasta

Vihdoin ja viimein, maaliskuusta asti on tahkottu 2-luokkaa ilman nollan nollaa, mutta nyt se eka nolla ja siten 1. LUVA tulivat. Kisapaikkana Janakkala ja tuomarina Johanna Nyberg. Oltiin myös nopeimpia, joten sijoitus 1/25! Ehkä tässä vielä päästään tavoitteeseen ja noustaan kolmosiin vielä tänä vuonna.

Jos nyt muuten analysoi noita kisoja, niin hyppyrata meni ihan miten sattuu. En keskittynyt ja lopputulos tuntui juuri siltä. Tosin ei se videolla ihan niin pahalta näyttänyt. Toinen agirata hyllyyntyi sinkoamisesta väärälle hypylle hankalassa käännöksessä. Molemmilla hyl radoilla tuli myös edelleen niitä ylimääräisiä pyörähdyksiä, joten treenataan sitä etenemistä edelleenkin. A:n kontakteissa olis edelleenkin kohentamisen varaa eli mun pitäis olla vaan tiukempi niiden suorituksista, myös kisoissa, mutta voi kun se voi olla vaikeeta.

Sitten treeneihin. Viime viikolla tamskin valkussa meillä oli teemana rääkki ja treenit tosiaan olivat teeman mukaiset. Mentiin kokonaisuudessaan 40 esteen rata siten, että aluksi opeteltiin ensimmäiset 10 estettä ja mentiin ne, sitten opeteltiin 10 estettä lisää ja mentiin kaikki 20 estettä, sitten taas opeteltiin 10 lisää ja mentiin 30 estettä ja loppuun vielä opeteltiin viimeiset 10 ja mentiin koko 40 esteen setti.
Homma oli selvästi haastavampi ohjaajalle kuin koiralle, mutta selvisin kuin selvisinkin aina maaliin saakka. Tosin viimeisellä kierroksella tuli n. 20 esteen kohdalla täydellin black out, että minne rata jatkuikaan, mutta onneksi koutsi jeesasi ja saatiin matka jatkumaan loppuun saakka.

Tamsk agivalkku 10.10.2012

Pääsimme syksyn alusta mukaan myös Tamskin agilityn valmennusryhmään ja tänään olimme ensimmäistä kertaa mukana treeneissä. Tänään teemana oli tekniikka ja treenien vetäjänä Laura Järvinen.

Ensimmäisessä pätkässä harjoiteltiin serpentiiniä ja putkijarrutusta. Serpentiini saatiin onnistumaan ihan hyvin kunhan vain luotin koiraan ja etenkin itse riittävästi, niin että koirallakin oli mahdollisuus selvitä hypyistä. Putkijarrutusta ei olla paljoa tehty, joten se selvästi kaipasi vain lisää harjoittelua. Jo pari viikkoa sitten käymästäni Maria Mäkelän ohjaustekniikkakoulutuksestakin tuo asia oli mielessä, joten treenilistaan täytyy lisätä putkijarrutuksen harjoittelua ja vastapainoksi sitten tehdä selvää erottelutreeniä, että milloin irrota suoraan eteen ja milloin jarruttaa.

Toisessa pätkässä harjoiteltiin ohjaajan rintamasuunnan lukemista lähdössä siten, että aloituksessa oli kolme esteen mutka ja ohjaaja oli siellä kolmannen esteen takana. Tämä sujui varsin hyvin, vaikka me ei tätä olla varsinaisesti harjoiteltu, vaan ilmeisesti Sumu on oppinut tämän ihan itsekseen. Suuremman haasteen tuotti kuitenkin viskileikkauksen tekeminen noiden kolmen hypyn jälkeen , kun ohjaaja lähti liikkeelle lähes pysähdyksestä. Epäselvän ohjauksen vuoksi Sumu jopa hyppäsi hieman pahannäköisesti päin sivekettä. Onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan ja huomenna ollaan joka tapauksessa menossa fyssarille.

Kolmannessa pätkässä suurin harjoituksen kohde oli tiukka käännös pituudelta. Tässä kohtaa sain taas muistutuksen olla kalastelematta koiraa valssissa vaan harjoitella ja sitten luottaa koiraan, että se tulee mukaan, kun rytmitys ja liikesuunta on oikea.Turhat kalastelutaka-askeleet vain aiheuttavat entistä suurempaa kaarteiden venymistä. Lisäksi tässäkin pätkässä oli vielä putkijarrutus ja loppuun vielä välistäveto.

Viimeisessä pätkässä harjoiteltiin sivuetäisyyden ottamista puomille. Sivuetäisyys sujui hyvin, mutta jos jäin taakse, niin Sumu tuppasi kääntymään kohti, jolloin takajalat eivät välttämättä olleetkaan kontaktilla. Tämäkin kuuluu tosin sarjaamme tiedostettuja harjoituksen kohteita, joten treeniä vaan. Pätkän päätteksi sattui harmillinen tapahtuma, kun toinen koira ehti jo aloittaa radan ennen kuin olin ottanut Sumun kiinni ja kun Sumu ei sattunut olemaan edes minkään käskyn alla, niin se lähti toisen koiran perään. Tästä taas tuli kyllä itselle muistutus olla tarkempana ja toisaalta ei olisi pahitteeksi treenata sitä rauhassa odottamista vaikka muut tekeekin. Tokossahan se sujuu ihan hyvin, mutta agility taitaa tämän suhteen asettaa vielä astetta suuremman haasteen.

Kaiken kaikkiaan tosi hyvät treenit ja tuli monta hyvää vinkkiä, mutta tuo lopun episodi jäi kyllä harmittamaan itseäni. Ei mikään strömssöö aloitus :(

ALO1!!!!!

Uskaltauduttiin viimein sinne toko kokeeseen. Sumulle hienosti ALO1, 169,5 pistettä, 3. sija. 
Tuomari oli Jaana Tala ja pisteet seuraavat:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Estehyppy 9,5
Kokonaisvaikutus 10

Olosuhteina oli tuulta ja kaatosadekuuroja, yli-innokkaita variksia ja vieressä VOI-EVL koe. Sumu oli aivan mahtava koko kokeen ajan ♥, vaikka mua jännitti ihan hirveästi. Liikkestä seisomisessa Sumu meni maahan, mutta muissa liikkeissä pistevähennykset tais tulla lähinnä mun sähläyksestä kun hyvä että jännitykseltäni erotin oikeaa ja vasenta.

E & E agilityleiri

Muistettavaa lerin annista:
-itsenäisyyttä koiralle- harjoiteltava paljon esteiden, oikeiden lähestymiskulmien jne. itsenäistä hakemista, paljon palkkaa edestä, pannastalähetykset
- ohjaus jatkuttava palkalle saakka -jolloin palkka yhdistyy vielä paremmin ohjaukseen
- asenne ennen kaikkea-härnipalkkaa vaikka tekniikka ei olisikaan onnistunut täydellisesti
- suunnitelmallisuutta treeneihin
- häiriö treenejä ohjaamisen seuraamisen varmistamiseksi: useita mahdollisia palkkoja, mutta vain ohjausta seuraamalla pääsee kunnon palkalle. Ylitreenausta myös kepeille, kontakteille jne.
- valitse ratatreenissäkin radalta ne kohdat, jotka tärkeimpiä treenattavia sinulle ja koiralle juuri nyt  vrt. ero optimisuorituksen ja nykytason välillä. Mieti mitä koiralle täytyy opettaa, jotta pääsette optimiin ja kouluta sitä ko. treenissä kuten mitä tahansa muuta asiaa-> rata pilkkoutuu osiin, joissa vaaditaan tiettyjä taitoja jotka voi ja usein miten kannattaa koiralle opettaa. Ja on tietenkin tehokkainta, jos koira saa palkan juuri siitä tietystä asiasta mitä haluat sille opettaa. Palkkaus vasta radan päässä ei kerro koiralle välttämättä mitä juuri siinä treenissä halusit koiralle opettaa.
-> Analyysit treeni ja kisaradoista mitä vielä tarvitsee opetella ja sitten sitä treeniä!